Taide-lehti 4/08, Erkki Pirtola

Tarmo Paunun (1971) pensseli suihki vallattomasti uudessa Korjaamon galleriassa esiin iloisen alitajunnan. Hänen transsymbolistiset maalauksensa ovat täynnä ihmisiä, eläimiä ja ihmiselukoita. Vulvat ja penikset sulautuvat yhteen tässä kuvaliemessä.

Tarmo Paunun (1971) pensseli suihki vallattomasti uudessa Korjaamon galleriassa esiin iloisen alitajunnan. Hänen transsymbolistiset maalauksensa ovat täynnä ihmisiä, eläimiä ja ihmiselukoita. Vulvat ja penikset sulautuvat yhteen tässä kuvaliemessä. Paunu maalaa myös vertauksellisesti, mutta ekspressionistisesti. Hän ikään kuin vasurilla heilauttaa kankaalle sattumanvaraisia hahmoja, jotka lapsenomaisen raikulisti virnistellen muuntaleikse muotoaan. Ne ovat erinomaisia `huonomaalauksia`, joissa kaikki lipsuu kuten mieli tekee.

Joskus maalaukset paksuuntuvat laavamaisesti tukkoon, parhaimmillaan ne ovat luonnosmaisessa huolettomuudessaan ja riekkuvissa väreissään. Välillä eletään kuin meressä, toisinaan avaruudessa.

Joskus maalaukset paksuuntuvat laavamaisesti tukkoon, parhaimmillaan ne ovat luonnosmaisessa huolettomuudessaan ja riekkuvissa väreissään.